Nivelrikon syyt
Nivelrikon perimmäistä syytä ei tiedetä. Nivelrikossa ruston tuhoutuminen saa ylivallan rustoa korjaavista tekijöistä. Vaurioitunut nivelrustokudos ei parane ennalleen ja muutokset etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa.
Nivelrikon vaaratekijät
Tunnetut vaaratekijät ovat ikääntyminen, perimä ja alaraajojen nivelissä ylipaino. Nivelrikon taustalla saattaa olla useita altistavia geenejä. Nivelrusto saattaa vaurioitua myös nivelvammoissa ja niiden jälkeisestä nivelen epävakaudesta, virheasennoista, liian raskaasta liikunnasta ja työstä.
Nivelrikon oireet
Nivelrikkokipu on jomottavaa, ja se pahenee liikkuessa ja lievittyy levossa, mutta sairauden edetessä se voi muuttua jatkuvaksi ja vaivata myös yöllä. Kipu on varsin paikallista mutta voi esim. lonkasta säteillä polveen ja päinvastoin. Kivun voimakkuus ja nivelrikon röntgenkuvassa näkyvä vaikeusaste eivät aina ole suhteessa keskenään: kuvassa voi näkyä paljon muutoksia, vaikka oireita on vähän, tai päinvastoin.
Nivelessä on usein aamu- ja liikkeellelähtöjäykkyyttä. Alaraajan nivelrikossa kävely sekä tasamaalla että rapuissa vaikeutuu. Nousu esim. tuolista, sängystä, WC-istuimelta ja autosta seisomaan ja päinvastoin on hankalaa. Pitkälle ehtineessä nivelrikossa sukkien, housujen ja kenkien pukeminen ja varpaankynsien leikkaaminen voi vaikeutua.
Milloin hoitoon?
Kun nivelkipu häiritsee merkittävästi liikkumista, päivittäisiä toimia ja työtä tai nivelessä on leposärkyä eikä parasetamolilääkitys enää auta, on syytä hakeutua lääkärille. Tutkimuksista lääkärin kliininen tutkimus on tärkein. Röntgentutkimus on erityistutkimuksista yleensä riittävä eikä nivelrikon diagnostiikassa esim. magneettitutkimusta juurikaan tarvita. Nivelrikko ilmenee röntgenkuvassa nivelraon kaventumisena, ja usein voidaan nähdä myös rustonalaisen luun kalkkeutumista, onteloitumista ja luu-ulokkeita. Verikokeilla ja nivelnestetutkimuksilla ei ole merkitystä diagnostiikassa eikä seurannassa, mutta esimerkiksi nivelreuman erotusdiagnostiikassa ne voivat olla tarpeen.
Nivelrikon hoito
Nivelrikkoon ei ole parantavaa tai taudin etenemistä hidastavaa lääkehoitoa. Kipulääkkeitä käytetään kivun lievitykseen. Jos parasetamolin teho ei riitä, siirrytään tulehduskipulääkkeisiin. Paikallisesti käytettäviä ihon kautta imeytyviä tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää nivelrikkokivun hoitoon yksinään tai muun hoidon lisänä.
Nivelen sisäisesti annettu hyaluronaatti (esimerkiksi Synocrom 1–5 ruisketta) lievittää polvinivelrikkoon liittyvää kipua ja lisää nivelen liikkuvuutta. Tulehdusvaiheessa niveleen annetut steroidipistokset (kortisonipistokset) lievittävät usein tilapäisesti nivelrikkokipua ja tulehdusreaktiota, mutta toistuva käyttö voi aiheuttaa rustovaurioita. Hyaluronaatti eli hyaluronihappo on nivelen oma rakennusaine, jolla ei ole tämän kaltaista sivuvaikutusta.
Jos nivelrikkokipu ei ole muutoin hallittavissa, niveleen on kehittynyt merkittävä liikerajoitus tai virheasento tai potilaan kyky selviytyä päivittäisistä toiminnoista on olennaisesti huonontunut nivelrikon takia, tehdään tekonivelleikkaus yksilöllisen harkinnan mukaisesti. Hyaluronaattihoidolla voidaan usein siirtää tekonivelleikkausta eteenpäin tulevaisuuteen jopa joitakin vuosia.
Nivelrikon ehkäisy
Kaikissa elämänvaiheissa ja erityisesti lapsuus- ja kasvuiässä tulee harrastaa kohtuullista säännöllistä liikuntaa ja pitää paino normaalina. Esimerkiksi noin viiden kilon laihtuminen vähentää oireisen polvinivelrikon ilmaantumisriskiä naisilla 50 %. Tapaturmien ehkäisy vähentää nivelrikon vaaraa. Niveliin kohdistuvaa raskasta kuormitusta, kuten toistuvaa kyykistelyä, nivelen ääriasentoja ja hyvin raskaiden taakkojen nostamista kannattaa välttää. Nivelen vakautta vähentävät vammat on hoidettava hyvin. Ehkäisy on erityisen tärkeää niillä henkilöillä, joilla on useita vaaratekijöitä.